Bemari puoleen hintaan

’Bemari puoleen hintaan’ on satiirinen tosielämään perustuva verranto auto- ja taloteollisuuden välillä opiksi ja ojennukseksi omasta talosta haaveileville. Millainen olisi matka uuden auton omistajaksi, jos auto hankittaisiin kuten keskiverto kivitalo?

Me kaikki tunnemme Jaanan ja Janin Vantaalta. Se opiskeluaikana toisiinsa tutustunut leikkisällä huumorilla varustettu pariskunta, josta jo aikanaan pystyi näkemään yhteen hiileen puhaltamista ja määrätietoisuutta. Jaana on herkkä, empaattinen ja sisimmältään tunneihminen. Jani taas laskelmoivampi ja teknologiasta innostuva pragmaatikko. Yhteisiä harrastuksia ei ole enää nykyään paljoa, mutta perheen kanssa matkailusta nautitaan joka kesä. Nyt perheonni on taas kukassaan kun perheenlisäystä on tiedossa ja nykyinen, vanhemmilta saatu, vuoden -96 Nissan tuntuu käyvän ahtaaksi.

Jaanaa jännittää edessä odottava, elämän ensimmäisen uuden auton hankinta. Jännittää niin ettei meinaa aloillaan pysyä. Janiakin jännittää, muttei osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Tai osaisi varmasti, mutta miltä se vaikuttaisi Jaanan silmissä. Ostivathan naapuritkin uuden Skoda Octavian ihan hetki sitten eikä se vaikuttanut olevan naapurin Petelle mikään temppu. Jännittäjät ei vielä tässä vaiheessa voineet arvata, että jo seuraavana lauantaina tarjoutuisi tilaisuus päästä kahdestaan autoliikkeeseen ihastelemaan tarjontaa – Autounelmia. Ensimmäinen konkreettinen askel kohti niitä haaveita, mitä oltiin vain Pinterestin sivuilta saatu ihastella. Toki oli Jani jo ehtinyt joitakin automalleja selata autovalmistajien verkkosivuilta ja Jaana tilannut autokuvastoja ihan vaan ajatuksella, josko siellä olisi jokin malli, mikä sopisi omiin tarpeisiin.

Hektisen perhearjen ja työkiireiden keskellä saatiin järjestettyä iltapäivälle lastenhoitaja. Koska kuvastoista ja automallistoista ei oikein pystytty saamaan hyvää kuvaa auton tilan tunnusta, tehosta, kiihtyvyydestä eikä viimeistelyn laadusta, ja prosessi oli muutenkin tuntematon, päätettiin lähteä tapaamaan autovalmistajan myyntiedustajaa.

Myyntiedustajan esittelytilassa käytiin läpi perheen tarpeita uuden auton suhteen. 5 istumapaikkaa ihan must, ovien määrä voi joustaa, moottorin pitäisi olla energiatehokas ja riittävä. Jaana sanoi, että ostaminen jännittää ja miten saadaan varmistettua, että auto saadaan valmiiksi sillä rahalla, mikä heillä on siihen käyttää. Myyntiedustaja avasi automalliston ja otti esille automallin, joka voisi olla perheelle sopiva. 5 istumapaikkaa, neljä kulkuaukkoa, joista yksi pääsisäänkäynti, ulkokautta avattava peräkontti, dieselmoottori matkustustilojen etupuolella (moottoritilaan käynti ulkokautta, jottei sitä lasketa auton viralliseen massaan), neljä rengasta (maan tapa), talvea varten vaihdettavat talvirenkaat, termostaatilla varustettu ilmastointi, väri valkoinen, ohjainlaite säädösten mukaisesti vasemmalla. Sisustuksen väri ja materiaalit sekä kojelaudan painikkeiden sijoittelu valittaisiin myöhemmin sähkösuunnitteluvaiheessa. Koska onhan sisustuksen värimaailma niin makuasia, ettei sitä voida käyttäjää kuulematta valita. Saatikka kojelaudan painikkeiden ja ohjainlaitteiden sijoittelu. Mistä auton suunnittelija voisi tietää kunkin käyttäjän autonkäyttötavan, mieltymykset ja tarpeet.

Janille tuli vahva tunne, että valmiista automalleista ei löytyisi heidän tarpeisiinsa sopivaa autoa. Ne oli selvästi tarkoitettu tavallisille perheille, joille ei ollut niin merkityksellistä istuttiinko autossa peräkkäin vai vierekkäin. Jania kutkutti ajatus, että koko perhe saisi istua etupenkillä vierekkäin sen sijaan, että osa joutuisi istua takapenkillä. Vaivasi Jania eräs toinenkin asia. Paikallinen ajoneuvolain tulkinta oli, että auton sävyn tulisi olla luonnollinen pastellin sävy ja jos auton korkeus ylittäisi 1,5 metriä, se tulisi hyväksyttää naapurikuulemisessa. Se jännitti Jania, koska ei tuntenut naapurin Peteä niin hyvin.

Jaanan työkaveri Marko oli teettänyt nelivetoauton normaalia paksummalla pintapellillä. Onhan nelivetoauto Suomen olosuhteissa paras vaihtoehto ja paksummat pintapellit ei vaan ruostu puhki yhtä nopeasti. Tämä kuulosti pariskunnasta kertakaikkisen kutkuttavalta. Niinpä Jaana vähän Googlaili asiaa ja soittipa Markollekin kuullakseen vähän kokemuksia. Marko vaikutti puhelimessa uupuneelta, mutta puhui kyllä positiivisesti auton suorituskyvystä. Marko suositteli Jaanaa soittamaan suoraan Pohjanmaalle terästehtaalle, mistä itsekin oli tilannut peltirullat. ”Lähetät vain autosuunnittelijan luonnokset autosta niille ja he kyllä hoitaa pintapellin määrälaskennan ja ihan parissa viikossa saat tarjouksen. Jos et itse osaa tai viitsi pakottaa peltiä muotoon, he kyllä suosittelevat ammattipakottajia verkostostaan.”

Päätettiin tavata tehtaan autoedustajaa. Näyttelytilassa oli seinät täynnä jos jonkinlaista automallia ja pariskunta oli ihan mykistyä näkemästään. Kannatti tulla käymään. Kylläpä tästä teidän pellistä voi tehdä hienoja autoja. Erityistä mielenkiintoa herätti jo eteisessä näytillä ollut Eino ’Enzo’ Mäkeläisen suunnittelema vähän modernimpi automalli, mikä oli otettu ajoon Espoossa. Seinillä olevien autojen virtaviivaisuus, hienot kuvat sisustuksesta ja suuret tuulilasit herättivät Jaanan huomion positiivisesti. Janilla taas oli vahvasti mielessä mahdollisuus saada paksupeltisempi auto, mikä kestäisi aikaa ja rasitusta pidempään.

”Onko teillä jo vastaava katsastusmies valittu vai ideoitteko vasta?” kysyi edustaja. Pariskunta vähän hämmästyi kysymystä, kun ei ihan tarkkaan osannut sanoa mikä tämän katsastusmiehen tarve tässä edes olisi. Oli parempi olla vielä ideointilinjalla ja kysellä vaikka Markolta lisää yksityiskohdista. Ehkä tärkeintä kuitenkin olisi soittaa heti autosuunnittelijalle. Hän varmasti osaisi auttaa, kokenut kun oli.

Mäkeläisen pihapiiriin rakennetussa viihtyisässä piharakennuksessa, ’Enzon ateljeessa’, Jaanasta alkoi tuntua, josko kuitenkin viisipaikkainen, nelipyöräinen, dieselmoottorinen nelivetoauto olisi heille ihan riittävä, eikä autoa tarvitsisi ihan alusta pitäen suunnitella. Olihan heidän tarpeensa kuitenkin jokseenkin samanlaiset kuin muilla perheillä. Jani painotti ideointipalaverissa nelivedon ja paksumman pintapellin kiistattomia hyötyjä, mihin Enzo nyökytteli kannustavasti.

”Jos te haluatte nelivetoauton, jossa on tuo paksumpi pintapelti, joudutte tekemään sen ’omavalmisteena’. Sellaista ei voi ostaa autoliikkeestä valmiiksi kokoonpantuna.” koulutti Enzo. ’Omavalmiste’ oli Jaanalle ja Janille uusi käsite, mutta pian selvisi ’omavalmisteisen’ auton edullisuus ja taloudellinen joustavuus. Ei tarvitsisi heti sitoutua koko auton hintaan vaan voisi kilpailuttaa auton komponenttitoimittajat ja kokoonpanijat yksitellen, ja säästää sillä tavalla aimo summan. Kun on koko kokoonpanovaiheen ajan mahdollisuus kilpailuttaa ja ohjata kokoonpanijoita, lopputulos on varmasti halvempi. Eikä ole autoliike ottamassa mitään välistä.

Autosuunnittelija Enzo suositteli soittamaan kokeneelle katsastusmies Jäkälälle. Omavalmisteisten nelivetoautojen katsastaminen oli Jäkälälle tuttua puuhaa jo 30 vuoden ajalta, mikä teki vaihtoehdosta turvallisen tuntuisen. Jäkälällä olisi varmasti myös suositella hyväksi toteamiaan pellinpakottajia ja kokoonpanijoita. Auton sisustuksen osalta olisi mahdollisuus osallistua itsekin työhön, kun Jaanalla oli kädentaitoja kangastöihin, eikä Janillekaan olisi temppu eikä mikään kytkeä kojelauta toimittajan ohjeiden mukaan. Moottorin rakentaminen ja kytkeminen varmasti tilattaisiin ammattikoneistajalta, jolla olisi koulutus ja työhön sopiva pätevyys. Vaikka Jaanan veli oli kokenut ammattihoonaaja, ja olisi varmasti tullut tekemään työn edullisesti, päätettiin sylinterien hoonaus sisällyttää koneistusurakkaan. Tämä ei olisi halvin ratkaisu, mutta katsastusmies Jäkälän suosituksesta näin voitaisiin saada selkeä vastuurajapinta tilanteeseen, jossa liiallinen sylinterin hoonaaminen aiheuttaisi vuodon kannentiivisteeseen. Tästä kun oli myös luettu inhottavia kauhutarinoita pinnasänky.fi-keskustelupalstalta.

Autosuunnittelija Enzo uppoutui suunnittelemaan ja vaikutti jopa inspiroituneelta luonnostellessaan perheen autounelmaa. Oli innostavaa seurata, kuinka Enzo tunsi tienkäyttölainsäädännön ja paikalliset tulkinnat huomioon ottaen osasi hahmotella juuri Jaanan ja Janin taajamaan sopivan auton. Vaikka Jaanalle tuli yllätyksenä paikallisen laintulkinnan edellyttämä luonnollinen pastellin sävy auton ulkopinnassa, oli se kuitenkin hyväksyttävä kompromissi. Enzo suositteli auton oikean puolen ikkunat jätettäväksi pois, jottei naapurinkuulemisessa tulisi haasteita. Olisi myös yksityisempää ettei naapurin Pete näkisi autoon sisälle, kun Jaana ja Jani ovat ajopuuhissa.

Kokoonpanolupahakemus saatiin jätettyä paikalliselle tienkäyttöviranomaiselle viimehetkellä ennen tiukentuvan lainsäädännön voimaan astumista. Enzolla oli tiedossa, että vuoden vaihteen jälkeen muut kuin havumetsän vihreät ajoneuvot luokiteltaisiin ajoneuvojen sijaan kulkuneuvoiksi, jolloin niihin sovellettaisiin tiukempia päästörajoja. Jaana ja Jani olivat kuitenkin onnellisia. Pian heillä olisi oma auto, jollaista kenelläkään toisella ei ole koskaan aikaisemmin ollut – perheen tarpeisiin viimeistä lokasuojan pokkausta myöten pakotettuna.

Katsastusmies Jäkälä osoittautui kultaakin kalliimmaksi lupautuessaan auttamaan autoprojektin budjetoinnissa ja kustannusarvion tekemistä pankkilainaa varten. Olihan ymmärrettävää, että rahoittaakseen projektia, pankki tarvitsisi ammattilaisen näkemyksen koko projektin kustannuksista. Jäkälän ensimmäinen kustannusarvio vaikutti kyllä hirvittävän korkealta, mutta sitä saatiin keskusteltua hieman alemmas. Alempi kustannusarvio olisi varmasti pankinkin mieleen ja saisimme projektin liikkeelle. Oli Janin oivallus jättää talvirenkaat myöhemmin hankittavaksi, jolloin kustannuksia saataisiin alemmas.

Sähkösuunnittelu tehtäisiin ennen kilpailutuksen aloittamista, jotta voitaisiin varmistua, ettei se vaikuta pellinpokkauksen hinnoitteluun ja ettei kojelaudan komponenttitilauksessa olisi mitään sellaista, mitä ei ole johtosarjassa mukana. Auton johtodiagrammi tuntui aluksi kryptiseltä, mutta johtosarjan suunnittelija osasi selventää symboleiden, värikoodien, lyhenteiden ja piirrosmerkkien merkityksen hyvin. Jotta autoon saataisiin yksilöllisyyden tuntua, kaikki sähköpisteet käytiin tarkasti läpi ja monia siirretiin hieman siitä mihin suunnittelija oli ne sijoittanut. Jaanalle oli tyypillistä turvallisuushakuisuus ja tulevan varmistelu, mistä kumpusikin oivallus lisätä johtosarjaan varaukset myös etuikkunan ja takaikkunan avausmekanismeille. Eihän sitä koskaan tiedä, voisiko niille olla tarvetta ja jälkikäteen johtojen vetäminen olisi miltei mahdotonta.

Kilpailutusvaihe oli alkamassa. Jani tunsi sen olevan hänen vahvuusaluettaan, koska olihan hän työssään juustoteknikkona tottunut tekemään tukkureille tilauksia jos jonkinmoisiin resepteihin. Kun koostaisi hyvän taulukon ekseliin, voisi helposti vertailla saatuja tarjouksia, ja sitten valita niistä parhaan. Jäkälä oli lupautunut auttamaan vertailussa ja suositteli ottamaan myös oman tutun ammattipakottajan ainakin pellinpakotusvaiheeseen yhdeksi kandidaatiksi. Koska auto päätettiin toteuttaa omavalmisteena, oli vaikea saada kiinteähintaisia tarjouksia pellin pakottamisesta, kokoonpanosta, johtosarjan tekemisestä, tasauspyörästön kytkennästä ja ulkomaalauksesta pohjanoikaisuineen. Renkaiden kiinnittämisestä saatiin kiinteä hinta, mutta renkaat tulisi olla paikoilleen vieritettynä ja auto ylöstunkattuna pulttaajaa varten. No.. se ei olisi ongelma, koska pienkonevuokraamo oli aivan lähellä ja Jani voisi hakea tunkin aamulla ennen töihin lähtöä. Aukesivathan vuokraamot jo seitsemältä ja Janin työnantaja ei ollut niin tarkka työntekijöidensä työajoista.

Kilpailutusvaihe eteni Jäkälän avustuksella nopeasti ja päätettiin teettää töitä tunti kerrallaan. Janin arvion mukaan ja maalaisjärjelläkin pääteltynä oli selvää, että se olisi edullisin vaihtoehto. Jani ja katsastusmies Jäkälä voisivat seurata, että laskutettavat tunnit kertyvät suunnitellusti ja pakottajat tulevat töihin sovitusti. Oli ollut puhetta, että pellinpakotusvaihe tehtäisiin kahden miesoletetun voimin, mutta ennen työvaiheen aloittamista ilmoitettiinkin, että tarvittaisiin kolmanneksi käsipariksi vielä appari. Jaanan tehtävänä oli kirjata tuntilaput ja laskut talteen, ja seurata kustannusten kehitystä. Pakotusvaiheeseen tuli noin 50% enemmän kustannuksia eikä kukaan keksinyt, miten näin oli päässyt tapahtumaan, vaikka työt etenivät aikataulussa. Katsastusmies Jäkälä sanoi ettei hätää, koska projektin loppuvaiheessa voitaisiin etsiä säästöjä vaikka ovipaneelien asennuksessa. Pintamaalit voitaisiin myös hakea Virosta, millä saataisiin varmaa säästöä.

Ei tiedetä miten näin pääsi käymään, mutta kesän korvilla Jaana tuli raskaaksi. Perheen arkitouhujen pyörittäminen oli jo valmiiksi ollut työntäyteistä ja nyt tilanne muuttuisi entisestään. Autoprojektiin oli mennyt jo vuoden ajan melko iso osa huomiosta ja kaikista tuntui ettei oikein tullut kohdatuksi arjessa. Koko ajan oli jotain soiteltavaa, varmistettavaa ja Janilla meni melkein joka päivä tunti pari työmaan seuraamiseen ja työvaiheiden valvomiseen. Jaana tarvitsi enemmän huomiota synnytyksen lähestyessä, samoihin aikoihin kun Janilla alkoi uusi tuotekehitysprojekti juustotehtaalla. Janille oli pettymys kun ylennys teknikosta tiimiesimieheksi meni sivu suun, eikä syytä kerrottu. Eihän sitä voi kaikkeen aikaa riittää kun autonhankinta on käynnissä. Pinnasänky.fi – sivustolla monet mainitsivat ottaneensa vuorotteluvapaata autonhankinnan ajaksi, mutta se ei ennen projektia ollut tullut mieleen.

Autonhankinta haaveilusta toteutukseen otti kaikkinensa noin pari vuotta, josta varsinaiseen kokoamiseen meni 8 kuukautta. Onneksi uuden kivitalon ostaminen ei ole yhtä vaikeaa kuin autoprojekti, koska sen voi tilata myymälästä – toiveiden mukaan toteutettuna.