Asiakastarina – Konkarin valinta

Yrittäjäpariskunnan ja kolmen lapsen vanhempien talounelmaan löytyi ratkaisu Kivitalokeskuksen pöydältä. Aktiivista ja elämäntäyteistä arkea pyörittävät Monja ja Kyösti alkoivat haaveilemaan omasta uudesta kodista, kun perhe kasvoi ja edellisessä kodissa alkoi tila loppua kesken.

Kuulostaako tutulta?

Monja ja Kyösti ovat kiinteistömarkkinan konkareita ja heillä oli hyvin vahva näkemys omasta toiveestaan talon suhteen. Pitkä kokemus myydyistä taloista, asunnoista ja tonteista näkyi selvästi kaikessa tekemisessä. Tontin sijainti, talon pohjaratkaisu, talon toimituslaajuus ja talotoimittaja. Kaikessa näkyi laaja näkemys hyviksi koetuista käytännöistä ja se näkyy myös lopputuloksesta vahvasti.

Menimme moikkaamaan Monjaa ja Kyöstiä kun he olivat asuneet uudessa kodissaan muutaman kuukauden. Kivitalokeskuksella on tapana kerätä tietoa asukkaiden kokemuksesta rakentamisajan lisäksi myös asumisen osalta. Alla Kivitalokeskuksen Ollin vetämä haastattelu pariskunnan kokemuksista.

Minkälainen elämäntilanne teillä oli, kun lähditte suunnittelemaan tätä projektia?

Tilanne oli sellainen, että oltiin mietitty kuinka kivaa olisi rakentaa uus koti. Meillä oli just syntynyt toi meidän nuorin lapsi ja yksinkertaisesti tilanpuute ajoi siihen. Ajateltiin, että joka tapauksessa pitää muuttaa johonkin ja sitten miettiin, että olisi kyllä kiva rakentaa vähän oman näköistä. Hetki sen jälkeen sattumalta vanhat naapurit otti asian esille.

Edellisen taloyhtiön naapurit oli miettiny että pitäis rakentaa johonkin tähän lähelle. Naapuri tuli yks päivä kertomaan, että ollaan mietitty porukalla että alettais rakentaa ja et olisko teillä kiinnostusta lähtee messiin.

Kaikilla oli vähän samaa tarve, että tarvitsee vähän lisää tilaa. Mut ei vitsi että miten osuikin näin hyvin.

Tunnettiin, että on hyviä tyyppejä. Me ei näitä muita silloin tunnettu niin hyvin kun ne oli eri taloyhtiöissä, mutta kuitenkin tiedettiin. Sitten saatiin porukka kasaan ja mietin että Ok nyt aletaan etsiä tonttia. Monja sattumalta käveli täällä lenkillä ja käveli tän tontin ohi.

Me itseasiassa pitkää pohdittiin yhtä toista tonttia mikä oli julkisessa myynnissä ihan tossa parin tien päässä. Tää tontti ei ollu missää julkisessa myynnissä ja tässä oli sellanen vanha tönö päällä. Vanha rintamamiestalo, mikä oli ihan hylätty.

Monja mietti et ei vitsi, mitenkähän sais ton tontin omistajan yhteystiedot. Ruvettiin metsästämään ja saatiin selville, että tän tontin omisti kuolinpesä ja osakkaiden tietoja ei missään. Ja sitten siinä oli omat kommervenkkinsä, millä me saatiin tietää yhteystiedot.

Soitettiin suoraan omistajalle. Itse asiassa naapuri Jarkko soitti suoraan kuolinpesän osakkaalle ja kysyi, olisko ne kiinnostuneita myymään. Ne sanoi, että ei niillä ole mitään tarvetta myydä kun ei tiedä mihin sitä rahaa sitten laittais.

Jarkko soitteli sille tasaisin välein uudestaan. Muutama kuukausi meni niin sitten se sano että ” Te kyllä vaikutatte niin mukavilta, että joo vois hän kyllä teille myydä.”

Te olette molemmat kiinteistönvälitysalalla ja näette paljon myyntiin tulevia koteja. Mistä se kiinnostuminen juuri rakentamiseen heräsi? Eikö tullut vastaan sopivaa kotia valmiina?

Lähtökohtaisesti mä olisin halunnut vanhan joka kunnostetaan, mutta sen takia kun Kyösti näkee niin paljon noita vanhoja kämppiä niin se ei uskaltanut ottaa sitä riskiä. Ja oli sitä mieltä, että pitää rakentaa ihan uusi, sanoo Monja.

Niin. Ehkä se, että rakennuttamalla saa oman näköistä. Kun näin niin paljon erilaisia asuntoja, tietyllä tavalla sitä osas kerätä niitä pointteja mitä itse haluaisi siellä omassa kodissa olevan, jatkaa Kyösti.

Mitkä oli semmoisia erityistoiveita uudelle kodille?

Sijainti oli aika tärkeä. Ja se semmoinen tilan tuntu ja se mikä oli tän tontin muodot huomioiden niin kellari oli aika oleellinen.

Olli muistelee vanhaa keskustelua: ”Jotenkin muistan hämärästi meidän ensimmäisistä keskusteluista, että talon pohja tais ollakin pitkälti teidän käsialaa.”

Mähän piirsin tosi monta pohjaa. Ei meillä ollu edes tätä tonttia vielä. Sit ku rakentajaperheiden kesken arvottiin nää rakennuspaikat tässä tontilla ja saatiin tää kulmapala ni ihan ruutupaperille hahmoteltiin tähän ensin niitä omia toiveita, tarkentaa Kyösti.

Sit käytettiin tää koko tontti arkkitehdilla et piirtäisitkö hän tähän tonttijaon ja rakennusten paikat, minkä pohjalta voidaan kukin ruveta suunnittelemaan omaa taloa.

Ja sen jälkeen rupesin ihan ruutupaperille piirtämään. No tähän tontille tämmöinen mahtuisi ja hinkkasin sitä jonkin aikaa ja sitten käytettiin arkkitehdilla. Piirrä tää puhtaaksi ja pohdi onko tällainen talo ylipäätään mahdollista.

Ja sithän se lähetettiinkin jo teille Kivitalokeskukselle. Että onko tää mahdollista rakentaa?

Toi vaihehan meni muuten siis yllättävän kivuttomasti ja mäkin ajattelin, että ei varmaan onnistu. Kuitenkin tulee jotain haasteita. Kaikkihan meni yllättävän kivuttomasti. Niinku siis teidänkin puolelta. Tekin sanoitte heti että ”Joo, rakennetaan tommonen.”

Se kaikki lähti siitä, että se oli selkeästi hahmotettava rakennus. Talon koko voi vaihdella. Mutta jos se talomalli on selkeästi suunnittelijoiden ja laskijoiden hahmotettavissa, sen pystyy toteuttamaan tehokkaasti.

Olli jatkaa, Tässähän huokuu se, että ootte nähnyt paljon erilaisia rakennuksia ja ratkaisuja. Ja usein asumisen kannalta toimivat ratkaisut on myös järkevä rakentaa. Se vaan menee käsi kädessä yleensä niin.

Ainut mikä itse huomaan nyt käytännössä ni olisi pitänyt piirtää toi meidän vaatehuone isommaksi, kommentoi Kyösti.

Kun teillä oli arkkitehdin kanssa saatu kuvat valmiiksi, miten te lähditte etenemään?

Alettiin pyörittelemään suunnitelmia eri talofirmojen kanssa.

Aika nopeastihan se tuli. Meillä oli ihan alkuun itse asiassa ajatus, että olisi nätti olla hirsitalo. Mut sit se nopeesti unohtu kun ruvettiin miettimään että mikä hirsitalotoimittaja rakentaa kellarin päälle. Ei mikään.

Siis joo. Se kaatui vähän sitten siihen.

Mietittiin että onnistuuko edes puutalo? Alettiin kyselemään ja yksi ainut puutalofirma suostu tekemään kellarin päälle.

Se ei sitten vaan ehkä ulkonäöllisesti ollut mitenkään semmoinen, että olis miellyttänyt silmää.

Ja ihan poskettoman hintainen olisi ollu, jatkaa Kyösti.

Se ei ehkä olisi ollut semmoinen kestäväkään ratkaisu. Oikeastaan ainut vaihtoehto oli tehdä kivitalo?

Niin sitten tuli kivitalo. Ok. Että kyllähän kivitalo on kivitalo.

Monja jatkaa teemaa eteenpäin pohtien, ”Mä en tiedä mistä me löydettiin Kivitalokeskus. Olisko ollu jossain ystävän synttäreillä missä saatiin vinkkiä, että Andreas järkkää nykyään ihmisille kivitaloja.”

Miksi Kivitalokeskus päätyi teidän valinnaksi?

Kyösti aloittaa, ”Ehkä se oli se helppous.”

Niin. Jotenkin se luottamus synty ja sitten se semmoinen joustavuus asioiden suhteen että saatiin se oikeasti mitä me haluttiin talolta, jatkaa Monja.

Niin ja sitten se, ettei tarvitse ite tehdä. Kaikki hoituu teidän kautta.

Oliko se muuttovalmis laajuus se juttu siinä päätöksenteossa?

Meidän elämäntilanteessa se oli stressitön vaihtoehto. Joo todellakin kyllä.

Alkuun mekin mietittiin, että kilpailutetaan itse kaikki urakat jne. Nyt jälkeenpäin ajatellen niin ei olisi ollut mitään palaa, lohkaisee Kyösti.

Ei todellakaan.

Usein varmuus siitä, että saa kokonaisuuden valmiina on paljon tärkeämpi kuin yksittäiset jotkut varusteluvalinnat, kommentoi Olli.

Todellakin on, kuittaa Monja heti.

Ehkä se vastuu siitä, että meidän ei oikeasti tarvitse stressata sitä, että tuleeko homma valmiiks. Kaikki vaan hoituu.

Hetken ajatusta pohdittuaan Kyösti aloittaa, ”Onhan se mielenterveydellekin tärkeetä. Jos ajattelet et sä oot normi päiväduunissa ja mekin yrittäjiä sitten rupeet tekemään paineessa semmosia asioita mitä et oo aikasemmin tehny. Alat opiskella itelle ihan uutta asiaa ja tiedätkö kaikki kilpailutukset ja muut. Niin kyllä tuossa niinku vähintään muutama avioriita olis lyöny näpeille. Eikä tosiaankaan olla ainoita.

Plus sitten tietenkin se, että jos olisi itse kilpailutettu ja käytetty paljon eforttia tuohon hommaan niin en usko että olis pihat vielä kunnossa. Olisi varmaan ihan raakana. Ei olisi varmaan tehty yhtään mitään pihoille vielä. Ja nyt ne on kuitenkin melkein valmiina.

Ei välttämättä olis vielä edes talo valmiina jos oltais valittu toisin.”

Olli kuuntelee usein tunnistetun tilanteen ja vahvistaa että ”Tuo sama kommentti tulee melkein jokaiselta kenen kanssa juttelee.”

Monja pohtii lähipiirin kokemuksia ja kertoo,

Oon kuullu tapauksista, että on pitkä aika projektin aloittamisesta ja jotkin realiteetit ajaa siihen ettei oo normaaliajan puitteissa saanut lopputarkastettua. Menee siis umpeen se rakennusvalvonnan 5 vuoden luvan voimassaoloaika.

Olli ymmärtää tilannetta ja jatkaa, ”siis tulee turnausväsymys. Tulee monesti se raksauupumus kun oot rakentanut ja puurtanut täällä pienessä pakkasessa, rännässä, vesisateessa ja aurinkokeleissäkin.

Ja  voi käydä niinkin, että kun oot tottunu työmaan keskeneräisyyteen niin sit loppuu se intohimo saada se valmiiks ja se jää ikuisesti vähän vaiheeseen. Monet varmaan tunnistaa tilanteen. Voi päätyä siihen tilanteeseen, et ei välitäkään vaikka pihat jääkin ihan levälleen.

Just näin, toteaa Kyösti.

Ja se käytetty aika on kuitenkin aina jostain pois. Mä väitän, että jos me oltaisi itse ollut tässä koko aika mukana hääräämässä, niin voi olla että oma firman asiat olisi ihan retuperällä ja se vasta kaaos olisi.

Lapsetkaan ei tunnistais isää enää.

Sekin tiedätkö, että on ollut aikaa viedä harrastuksiin? Kyllä sillä on aika iso vaikutus. Ei aina pelkästään se raha ole se mitä pitää ajatella.

Olli täydentää ajatusta ja sanoo, ”tämmöisessä muuttovalmiissa paketissa se vaan menee myöskin niin päin että, se on myös loppupeleissä edullisin ratkaisu. Se on oikeasti näin.

Ne, jotka osaurakoi ei etukäteen aina hoksaa sitä että vaikka kuinka ajattelee olevansa ammattilainen niin siellä jää niin paljon asioita huomioimatta. Asioita, mitkä tulee yllätyksenä sitten rakennusvaiheessa ja sitä kautta tulee budjetin ylityksiä ja muita.”

Kyösti tietää tilanteen ja sanoo ”Itse asiassa meilläkin on välittäjinä useampikin grynderi niin kaikki sanot älä vaan lähde itse kilpailuttamaan ja säätämään. Anna ammattilaisten hoitaa ja tilaa muuttovalmiina.”

Ihmisillä on vähän hämärtyny mitä sen ’oman työn’ pitää tällaisissa projekteissa olla, että voisi tehdä jotain säästöjä. Oikeasti pitäis olla itse  vasaran varressa rakentamassa se talo jos haluaa säästää. Eikä silloinkaan välttämättä säästä jos vaihtoehtona on olla palkkatöissä, avaa Olli.

Mikäs teidän talossa on parasta?

Mun mielestä ehkä se semmoinen, että mä pystyn hengittää tuolla? Talossa on tilaa ja se ei tunnu semmoiselta jotenkin ahtaalta.

Kyösti jatkaa,

Mulle on tietenkin aika moni asia. Sauna on ihan jäätävän hyvä. Tulee saunottua joka ilta.

Plus sitten tietenkin siis toi autotalli. Se että sä lähdet lämpimällä autolla liikkeelle ku muut könyää kinoksessa. Ja vielä sisäkautta autotalliin ni onhan se jotain. Arjen luksusta.

Onko noussut joitain kivitalon teknisiä ominaisuuksia pintaan tässä kun on asunut hetken aikaa?

Itse asiassa tuli heti mieleen siis, että ei kuulu kyllä äänet sisälle. Jätkät silloin sano ettei äänet kuulu, niin ei kyllä kuulu. Tässä lapsetkin pomppii trampalla niin ihan omassa hiljaisuudessa saa olla tossa olkkarissa. Saa kyllä oman rauhan, jos haluaa.

Tää on virallisesti vielä lentomelualueella ni ei kyllä nekään kuulu yhtään.

Monja jatkaa, ”Joissakin taloissa kuuluu melkein keskustelut ulkoa sisälle.”

Mitäs asioita jäi mieleen tuosta meidän koko toimituksesta ja prosessista?

Helppous, pamauttaa Kyösti heti.

Niin. Kommunikaatio ja helppous on jäänyt mieleen päällimmäisenä, jatkaa Monja.

Tiedät sä kun kuulee kaikennäköisiä kauhutarinoita mitä jengillä on ollut raksafirmojen kanssa. Meillä se on loistanut poissaolollaan. Ei ole tarvinnut miettiä sitä, kuvaa Kyösti.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Monja sanoo ääneen sen mitä kaikki asiakkaat ajatteleva, ”Ja erityismaininta Andreakselle. Sä olit kyllä hyvä.”

Kyllä. Aina tavoitettavissa ja semmoinen asiakaspalveluhenkinen aina. Positiivisen kautta joka tilanteeseen, komppaa Kyösti.

Naapurit oli joskus kommentoinut Andreakselle, että ”sähän käyt usein täällä työmaalla ja meidän työpäällikköä ei näy missään.”

Niin ja just asiakkaan suuntaan kaikista tärkeintä on, että on yksi ihminen, jolle voi soittaa ja joka osaa vastata sun kysymykseen tai jos ei osaa niin selvittää ystävällisesti.

Kyösti: Ja sitten kun miettii että silloin kun lähdetään rakentamaan, asiakkailla on unelmia. Siis senhän näkee vaan niin selkeästi. Odotusarvot on usein aika kovat. Asiakas ajattelee, että hän saa nyt tällasen talon. Ei se mieti siinä kohtaa, että tässä voi joku mennä pieleen tai joku asia eri tavalla kun oli mielikuvassa. Tällaisessa projektissa on aika paljon liikkuvia osia, mitkä oikeasti voi mennä erilailla kun on ajatellut. Sitten kun joku pienikin asia tulee mikä ei oo suunnitelmissa tai joku haaste niin se saattaa romauttaa sen koko asiakkaan.

Ja siinähän se juju itse asiassa onkin, että miten asiat käsitellään siinä tilanteessa. Sä oot tavoitettavissa kun mä soitan. Jos joku asia viivästyy tai tulee muutos, se pystytään helposti kommunikoimaan. Ystävällisesti ja asiakkaan huolta arvostaen.

Ja yksi muuten mikä jäi teidän tiimistä mieleen on byrokratian vähyys. Teillä on jotenkin tiimissä roolijaot sillain selkeänä, että kaikki vaan hoituu ja pystytte dynaamisesti reagoimaan eteen tuleviin asioihin asiakkaiden pyyntöihin.

Loppuun Monja kiteyttää yhteisprojektin tärkeimmän teeman, ”Se mikä on oleellista, ihan sama mikä se on se tilanne ja tapahtui mitä tapahtui niin toiminta on rehellistä ja avointa.”

Hauskan haastattelutilaisuuden päätteeksi asiakkaalle on järjestetty iltahupi Linnanmäen huvipuistossa, minne valoisuutta ja elämänvoimaa säteilevä perhe lähtee innokkaasti. Suurieleisesti ja vanhemmiltaan perittyä valovoimaa osoittaen, perheen nuorimmainen laittaa design-aurinkolasit silmilleen ja kävelee kellarissa odottavan Volvon kyytiin.

Tästä perheestä huokuu, huokuu että heille oli oikea ratkaisu valita kivitalomarkkinan ’Täyshupi-ranneke’.